perjantai 4. marraskuuta 2011

En jaksa

Minä en jaksa
En jaksa tehdä niinkuin haluat
En jaksa välittää
Yritän olla itseni, mutten enää osaa
En osaa olla

Yksi lyhyt runo kyynelistä.

Kun se viimeinenkin kyynel
on vierinyt silmä kulmasta.
Kun pimeys pitäisi karistaa pois,
jotta voisis taas
Elää.

Surely it's not me.

Who are you thinking of when you smile like that?
What are you thinking of when you take my hand?

Chorus:
Surely it's not me we were never meant to be.
Surely it's not me we were never meant to be.

Again you're crying because of that man
Again you're telling you divorce at last

Chorus

Bridge:
I love her, I love her,
I love her, Oh, I love her.
She has my heart already
Her heart's not mine but I am ready.

Some day I'm gonna tell you
that I love you I'm sure.
Someday I'm gonna hope
that you won't
run away and hurt

Chorus x2

(Tähän odotettavissa luultavasti vielä muutoksia, sillä tyttöystäväni aikoo säveltää tämän. Tai siis sävelsi tämän tai monta versiota tästä päähän pistosta luettuaan sen.. xD)

Sivistyksen kahleet.

Vankilani on luokkahuone ja vangin vartijanani sijainen.
Kahleinani hyvät tavat ja joku jota kutsutaan sivistykseksi.

Jos voisin juosta, juoksisin kauemmaksi, kuin ne näkevät.
Kauemmaksi kuin ne kykenevät huutamaan
Käytöksen Kultaisia Kirjaimia.

Juoksisin ikuisesti kunnes löytäisin sinut.
Silloin itkisin sylissäsi vapautuneena...
Meitä ei enää vainota.

Yhdessä me heittäisimme sivistyksen kankkulankaivoon,
unohtaisimme kertomataulut
ja historian...
Omammekin

Huutaisimme tuuleen ja matkustaisimme maailman ääriin.
Vailla "Tiedon kultaista arkkua" ja "sivistyksen oppeja".

Eläisimme oikeasti.