Kuka mulla ois?

I. säk: Kuka mulla ois jos lähtisit,
Kuka mulla ois!
Kenen olkapäähän itkisin,
Kuka mulla ois!

Kertsi: sano se, sano se, sano se, SANO SE!
Kuka mulla ois? Hei, kuka mulla ois..

II. säk: Kenelle mä kaiken kertoisin,
Kuka mulla ois!
Ketä pimeässä halaisin,
Kuka mulla ois!

kertsi

III. säk: Kuka mulle rakkaudesta kertoisi,
Kuka mulla ois!
Kuka pehmeästi kuiskais korvaani,
Kuka mulla ois!

Silta: Kerro mulle kuka sut vois korvata?
Kerro mulle kuka mua vois lohduttaa?
Jos lähtisit..

kertsi x2

Ulkokuori pysyy, vaikka sisällä pettää.

I.

Ulkokuori pysyy,
se pysyy.
Meikkiä naamalla.
Hiukset silmien edessä.
Mustat vaatteet peittävät runnotun ruumiin.
Sirpaleita sisustassa,
lasi sydän,
lasi mieli,
lasi sielu.
Kaikki sirpaleina.
Kova kuori jäljellä.
Meikki kuori.
Jähmettynyt hymy huulilla.

II.

Hymyilen jutuillesi,
kikatan mukanasi.
Nyökyttelen päätäni juttujesi tahdissa.
Kuuntelen surkeaa musiikkiasi.
Kikatan vähän lisää.
Halaan sinua lähtiessä.
Hymyilen vielä ovella.

Kävelen tihku sateessa kotiin.
Kukaan ei nää kun itken.
Suolaisia sadepisaroita poskillani.
Ikäänkuin meikit leviäisivät sateessa.

Nyökyttelen äidille ripsivärit poskilla.
Kuuntlen kun se sättii,
kuuntelen vaikken kuule.
Se kysyy miten menee.
Aina ok. Aina ihan ok...
Tuliko läksyjä,
Ei, ei tietenkään, ei koskaan

Menen huoneeseeni,
Suljen oven,
pistän musiikin täysille.
Sorrun lattialle ja nyyhkytän.
Nyyhkytän ja nyyhkytän.
Minuutteja,
Tunteja,
Kukaan ei kuule.


III.

Hymyilen, Hymyilen.
Hymyilet takaisin, ivalisesti.
Hymyilen, Hymyilen.
Lauot ivalisia kommentteja minusta.
Nauran mukana ikäänkuin se olisi hauskaa.
Hymyilen, Hymyilen.
Kikatan lisää.
Illalla itken taas.
Sorrun huoneeni lattialle.

VI.

Ne kattoo, ne tuijottaa.
Ulkokuori pysyy, se pysyy.
Ne kommentoi, ne valittaa
Ulkokuori pysyy, se pysyy.
Ne laukoo päin naamaa, ne puhuu selän takana.
Ulko kuori pysyy, se pysyy.
Vaikka sisusta särkyisi tuhansiksi sirpaleiksi.

Koulussa

Opettaja yrittää, että se yrittää.
Mutta kaikki vaan jutua pitää.
Ne pälättää ja hälättää..
Niillä on taas liikaa asiaa..
Istun pulpetissa ja vetelen hametta alemmas..
Ärsyttää, että mua ärsyttää.
"Yuuh! Olin oikeesti.. Iha eturivis.. Rihannan konsertis!"
Mä vaa istun.. Ne hälisee jostain aina.
Ei kiinnosta..
Voi kun pääsis pois!

Vajoan maan ytimeen
Musta enkeli tulee ja kiroamalla siunaa sieluni
Se itkee verisiä kyyneliä mustassa puutarhassa hulluuden partaalla,
mutta silti se yrittää nousta seisomaan..
Uiskentelen surujen järvessä ilon haudalla.
Voikunpa joskus tuntisin taas hyvän olon..
Mutta sisälläni on vain ainainen kylmyys.

Olin hukassa.

Löysin tällasen vanhan runon mun paperien joukosta enkä oo oikeen osannut tulkita milloin olen sen kirjoittanut.

"Olin hukassa
En tiennyt kuka olin
Kadotin itseni
Ei ollut Minää
Muistin vain miltä tuntuu,
kun sattuu.
Halusin itkeä.
En olisi saanut.
Itkin silti.
Rankaisin itseäni jälkeen päin.
Olen heikko!"