Ikävä

Se jyystää luitani,
Se jäädyttää sydäntäni.
Se Pistelee mahan pohjassa.
Se polttaa minut kuin noidan roviolla
Se tunkeutuu pyhimpiin osiini.
Tökkii alitajuntani pohjia.
Riuduttaa hiljaa....
Kun kuulen äänesi sydämeni hyppää rinnasta, kipu katoaa.
Kun näen kuvasi kaikki oireet painuvat hetkeksi sivuun.
Pysy, pysy vierelläni.
Ikävä riuduttaa, mutta kun tiedän että olet olemassa jaksan elää...

Mitä teen?

En pysty.
En voi.
En kykene.
kertomaan kuinka paljon sinua rakastan
En osaa.
En halua.
En tahdo.
sanoa miksi rakastan.
En kykene.
En riitä.
En kelpaa.
Haluamaan sinua niin paljon, kuin haluan nyt
En voi.
En saa.
En halua.
Olla olematta kanssasi.
En julkene.
En pysty.
En tahdo.
Jättää sinua.
En riitä.
En jaksa
En kykene.
Suojaamaan sinua kaikelta pahalta.
En halua.
En anna.
En aio.
Antaa sinun suojella minua omalla elämälläsi.
Mitä siis teen?
Rakastan, kaikesta huolimatta, tuomioomme asti.

Älä oo mulle vihanen!!

Niin siis kyllä.. tää on eka kerta kun en runoile.. Juttu on siis näin mä lupaanlupaanlupaan yrittää kirjottaa tänne ainakin joka viikko jos ei useemmin tästä eteenpäin... olen ollut vähän laiska ja sen takia nyt vihot pursuilee runoja.. Kirjoittelen siis niitä ja vähän uudempia tänne pikku hiljaa...

Elämä on nyt!

Kukat kukkii, pensaat puskee, ruoho vihertää.
Voiko elämä nyt olla yhtään tämän vihreempää.
Vaikka talven valkeus se saakin meidät nauttimaan.
Niin kyllä sitä aina kesä totta olla saa.
Kylmyyestä päästiin eroon sitä hurratkaa!
Älkää aina voivotelko: "kuumaa, kosteaa!"
Lämpö nousee hurmaavimpiin, lämpö asteisii.
Siksi muistan, kuinka vanhan saa se tainnoksiin.
Siis hatut päähän, UV-suojat, ruskettumaan.
Voi kyllä! Se kesä, tottakai olla saa!!!

Koska sinä...

I.

Sä oot ilma jota hengitän, vesi jota juon
Jumala jota palvon suhun toiveeni mä luon.
Sä iloni tuot esille, mut rakas arvaatko?
Mua eniten voit satuttaa, se totta oisiko?
Sun viereesi mä tahdon vaan ja olla luonas ainiaan,
Ei mikään meitä eroittaa, jos voisi milloinkaan..


II.

Ikäväni suli runoon, kirjoitan sen virtaan puroon:

Toivon että palaat takas, ainoain ja oikein rakas.
Sun vieressäs on hyvä olla, nyt tuntuu kun ois roviolla.
Vaikka tiedän palaat vielä ja ikävä on nyt vain tiellä.
Niin ajatuksein palaa sinuun, Meihin, ikävään ja minuun.♥


III.

Sinä, minä, me. Sen kai te tiedätte.
On elämäni suola nyt, tän rakkauden jos hyväksyt.
Niin sinua voin rakastaa kaverina ainiaan.
Mut vihan tien jos valitset. Sä ystäväni ole et.
Se muista vielä sittenkin, kun kerron heilan nimenkin.
Ei tavallinen rakkaus oo elämäni tarkoitus.
Vaikka ystäväni oot sen todistaa saat taasen, joo.


IV.

Koska sinä, hän kuiskaa ja istuu viereeni.
Koska sinä, toistan, en lähde karkuun.
Hän kertoo, rakastan, rakastan sinua.
Koska sinä, kaikuu yössä.
Istumme hiljaa, se ei haittaa.
Koska sinä, kaiku vastaa kun huudan,
otan häntä kädestä, me kävelemme pois jyrkänteen reunalta.
Hän olisi hypännyt...
Koska sinä, hän vastaa kun kysyn elämän tarkoitusta.
Kysyn uudestaan, hän elää muiden tähden ei itsensä, minun, sinun, meidän.
Koska sinä, huudan kuulle kun hän on poissa, pelkään että hän hyppää.
koska sinä, hän sanoo, koska olet olemassa minä elän.
Koska sinä. siinä on rakkaus kahdessa sanassa...

kevät

kesä kohisten tulevi
talvi hitahasti ajelehtivi
syksy pysyy paikallaan vaan
kevät kesää auttaa saa
Minä elän hetkessä tässä
paikallaan pysyn
kun virta muut vie

Unessa

Näin miten synnyn.
näin miten elän.
näin miten kuolen.
En uskonut sanaakaan
kurotin
huojuin
putosin
kaaduin
hyppäsin ylimpään puuhun
kurkotin tähtiin ja kuuhun
Näin ettei taivaassa asunut ketään
enkeleitä ei taivaan isää
yllätyin
masennuin
heräsin
rakennuin
Olin varma eittei ole tää loppu
ei ollut enää mihinkään hoppu
En uskonut uniin
Suloisiin kuviin
Ne lupasi mulle taivaat ja maat
Mut huomasin halusin sinut vaan
Älä luota muihin
Itsees vain usko
niin Kaiken saavutat unet ja todet.
Juoksin
Kävelin
perille saavuin.