Nuoruus on tunne,
että voisi hypätä mustaan mereen
ja uida rantaan jota ei näy
Sekä selvitä siitä hengissä
Onneksi se on ohi menevää.
Muuten maailma olisi aika tyhjä paikka
sunnuntai 17. heinäkuuta 2011
Ihmiskunta
Autiota maailmaa
ken nyt tahtois asuttaa
Ja ken pystyis sulattaa
jäisen sydämmein
Kenen huulet koskettaa
vois mun jäistä maailmaa
joka täällä kohoaa
kesken mielen vankilaa
Japani me tuhotaan
ydin haavat ammutaan
tänne kylmään maailmaan
en kuulu ollenkaan
Musta taivas
Musta kuu
Musta maa ja
Musta puu
Mielen vankilain
Mustaa kaiken kauniin ain
Eikä kestä hetkeekään
kun ei enää yksikään
Jaksa lainkaan välittää
Kun on niin pimeää
ken nyt tahtois asuttaa
Ja ken pystyis sulattaa
jäisen sydämmein
Kenen huulet koskettaa
vois mun jäistä maailmaa
joka täällä kohoaa
kesken mielen vankilaa
Japani me tuhotaan
ydin haavat ammutaan
tänne kylmään maailmaan
en kuulu ollenkaan
Musta taivas
Musta kuu
Musta maa ja
Musta puu
Mielen vankilain
Mustaa kaiken kauniin ain
Eikä kestä hetkeekään
kun ei enää yksikään
Jaksa lainkaan välittää
Kun on niin pimeää
Tunnisteet:
filosofia,
ihmiskunta,
kierto ilmaisuja,
Masentavaa
torstai 14. heinäkuuta 2011
Kun jätit minut.
I
Jätit minut, kun maa oli kylmä.
Jätit minut.. Veit viimeisen kynttilän.
Maa oli pimeä ja kylmä, mutta vielä sinä potkit.
Potkit vaikkei minussa enää eloa ollutkaan.
Potkit aina vain lujempaa.
Jätit minut, yksin tyhjyyteen.
Tyhjyyteen johon vajosin päivä päivältä enemmän.
Suljin sinut pois.
Kielsin koskaan sinua tarvinneeni.
Säilytin varjoa sydämmessäni.
Uskottelin ettei se ollut siellä.
Ruokin sitä jotta se ei katoaisi.
Sitten tuli valo.
Majakka tyhjyyteeni.
Joku jolle en enää esittänyt.
Ei ollut tarvetta.
Vuodin, vuodin tyhjyyden pois.
itkin, itkin hänen sylissään,
tietäen ettei enää ollut tyhjyyttä.
Hän täytti tyhjyyden.
Tyhjyyden jonka jätit sydämmeeni.
Täytti kolean tyhjyyden, lämmöllä.
Lämmöllä joka kasvaa aina kun hän on lähellä.
Kun eroamme hän jättää liekin palamaan.
ei puhalla sammuksiin.
II
Sinä olit kuin huumetta minulle.
Aine joka ei tehnyt mitään hyvää,
mutta josta en päässyt irti.
Olit kuin suolaa haavoihin,
itsesäälini ruoka.
Piileskelin helmoissasi.
Piilouduin pahalta pahuuteen.
Ilkeyttä julmuuteen.
Kidutit sydämmeeni haavat
vähitellen
huomaamatta.
Antaen hyvän olon puuskia
vain satuttaaksesi kovempaa.
Kun jätit minut olin maassa
liian syvällä noustakseni ylös.
Liian ylhäällä kuollakseni.
Olisin voinut syntyä uudelleen tuhkasta,
mutta lisäsit puita pesään.
Jäin kitumaan.. Onneksi minut pelastettiin.
Jätit minut, kun maa oli kylmä.
Jätit minut.. Veit viimeisen kynttilän.
Maa oli pimeä ja kylmä, mutta vielä sinä potkit.
Potkit vaikkei minussa enää eloa ollutkaan.
Potkit aina vain lujempaa.
Jätit minut, yksin tyhjyyteen.
Tyhjyyteen johon vajosin päivä päivältä enemmän.
Suljin sinut pois.
Kielsin koskaan sinua tarvinneeni.
Säilytin varjoa sydämmessäni.
Uskottelin ettei se ollut siellä.
Ruokin sitä jotta se ei katoaisi.
Sitten tuli valo.
Majakka tyhjyyteeni.
Joku jolle en enää esittänyt.
Ei ollut tarvetta.
Vuodin, vuodin tyhjyyden pois.
itkin, itkin hänen sylissään,
tietäen ettei enää ollut tyhjyyttä.
Hän täytti tyhjyyden.
Tyhjyyden jonka jätit sydämmeeni.
Täytti kolean tyhjyyden, lämmöllä.
Lämmöllä joka kasvaa aina kun hän on lähellä.
Kun eroamme hän jättää liekin palamaan.
ei puhalla sammuksiin.
II
Sinä olit kuin huumetta minulle.
Aine joka ei tehnyt mitään hyvää,
mutta josta en päässyt irti.
Olit kuin suolaa haavoihin,
itsesäälini ruoka.
Piileskelin helmoissasi.
Piilouduin pahalta pahuuteen.
Ilkeyttä julmuuteen.
Kidutit sydämmeeni haavat
vähitellen
huomaamatta.
Antaen hyvän olon puuskia
vain satuttaaksesi kovempaa.
Kun jätit minut olin maassa
liian syvällä noustakseni ylös.
Liian ylhäällä kuollakseni.
Olisin voinut syntyä uudelleen tuhkasta,
mutta lisäsit puita pesään.
Jäin kitumaan.. Onneksi minut pelastettiin.
tiistai 12. heinäkuuta 2011
maanantai 11. heinäkuuta 2011
Joskus vaan..
Mä taas istun ja käkätän:DD
Ei iloani saa loppumaan.
Sata ilkeää sanaakaan.
Sä teet mulle niin hyvän olon.
Hauskan etkä ollenkaan nolon.
Sitä varten ystävät on.
Ja rakkaat tietenkin.
Joskus vaan mua naurattaa,
joskus vaan ei kiinni saa,
ees käkätyksen mestari.
Oonko Outo?
Ei iloani saa loppumaan.
Sata ilkeää sanaakaan.
Sä teet mulle niin hyvän olon.
Hauskan etkä ollenkaan nolon.
Sitä varten ystävät on.
Ja rakkaat tietenkin.
Joskus vaan mua naurattaa,
joskus vaan ei kiinni saa,
ees käkätyksen mestari.
Oonko Outo?
torstai 30. kesäkuuta 2011
Jokainen
Jokainen sekuntti tuntuu minuutilta
Jokainen minuutti tuntuu tunnilta
Jokainen tunti tuntuu päivältä
Jokainen päivä tuntuu kuukaudelta
Jokainen kuukausi tuntuu vuodelta
ilman sinua.
Mutta kun sanon itselleni iltaisin:
"Hänen näkemiseensä on taas yksi päivä vähemmän"
Jaksan elää...
Jokainen minuutti tuntuu tunnilta
Jokainen tunti tuntuu päivältä
Jokainen päivä tuntuu kuukaudelta
Jokainen kuukausi tuntuu vuodelta
ilman sinua.
Mutta kun sanon itselleni iltaisin:
"Hänen näkemiseensä on taas yksi päivä vähemmän"
Jaksan elää...
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)