Ois nyt ideana alottaa uudet tuulet täällä... Vähemmän synkempi ulkoasu ja enemmän sellasia "Mun elämä"-päivityksiä. Runojen rustaamista en lopeta, älkää kuvitelko pääsevänne niistä eroon, vaikka vähäksi aikaa siirryinkin lähes kokonaan Harhakuva.orggiin niin nyt asiaan tulee muutos.. Ensin joudun pitämään pienet runosulkeiset ja lisäillä tänne jo kirjoittamiani runoja sillai vähitellen ja väleissä jotain youtube popitusta ja kertomuksia elämästä. Kamerankin sain jouluna, sellaisne hyvän ;).. Joten.. Alle alkaa taas ilmoittelemaan itsestään ja lupaa sen teille ;)))...



 ILMANA JA VETENÄ

Jos saisin siivet.
Mitä niillä tekisin?
Kykenisinkö lentämään pois?

 kokonaan...

Toisaalta.
Olisiko kuolema kuitenkaan parasta?
Satuttaisinko lasi-ihmisiä olematta vapaa?
Jos saisin vain haihtua pois?
Vetenä laskisin mereen
Ilmana hukkuisin tuuleen
osaksi jotain suurempaa
Eikä enää olisi minää
Jos voisin vain kadota
satuttamatta ketää

 pois...

Jos vain minuun voisi sattua
Mutta ei!
En saa rikkoa lasienkeleitä.
Kunpa olisin vain
pisara meressä
hönkäys hiuksissa
olematon

MIKSEI VAAN VOI ?!

Miksei vaan voi?!

Tehdä mitä huvittaa
jotain järjetöntä
sekopäistä
välittämättä seurauksista

paskan vertaa...

Elämän tie

Sydän palasina
kerään minuuttani elämän tieltä
henkien tuskani ulos huuruina
rakastaen kuolemaa
haluamatta sitä silti
Rakastaen elämää
itseltäni salaa
Hiljaisuudessa nostan lasisen kyyneleen maasta
ja
ripustan sen kaulaani
Silmät uudessa ilossa
en pääse yli
Opin vaan elämään
Taas uudestaan.
Pikku hiljaa.

Veressäsi

Vieressäsi oli niin hyvä olla
Siinä
Nauttia lämmöstäsi
Siitä hymystä
Ja kauniista sanoistasi

Mutta olen noussut polvilleni
Matkalla taivaaseen
Hymy huulillani
Kaipaus sydämessäni

Kipu estää minua toisinaan liikkumasta
Mutta ilman sitä en olisi minä
Se auttaa kestämään pahempaakin
Suru

Vaikka ikävöin vierustaasi
Kuulumistasi käsiini
Rakkauden sanoja
Olen elossa
Ja se kai on pääasia

Luulisin

Älä kuitenkaan ruoski minua
Rakastan sinua edelleen
ja olen siitä pahoillani
En voi sille mitään

Elä ja anna minunkin elää
Koska ei rakkaus katoa hetkessä
Anna minulle aikaa
Niin minä annan sinulle

Koska se on tärkeintä
että Kokoaa itsensä

pala
palalta

vähitellen

Jos elämäni olisi kukka.

Jos elämäni olisi kukka, se olisi ruusu.
Lohdullisen värinen, päältä pehmeä ja samettinen.
Alta kova ja piikkinen.
Siitä puuttuisi terälehti tai pari.
Sillä enhän minäkään ole täydellinen, ei siis elämänikään.
Ehkä se olisi vanhan rouvan rinnuksella.
Timantti korujen kehystämänä.
Kuiva kukka.
Musta ruusu.

Kaksi Elenalle.. Olet korvaamaton.

Sydämmen lämmitin

Ostin sydämmen lämmittimen
Haaveiden kaupasta
Unelmien osastolta
Se oli jo valmiikisi epäkunnossa
Eihän sellainen voi toimia,
joka toimii rakkaus energialla
Ei ollut vaihto eikä palautus oikeutta
Minulle tuli kylmä

sitten tajusin
Että oikea lämpö löytyy lähempää
Ilman keinotekoisia makuja ja hajuja
Oman enkelin luota
ihan maan päältä
todellisuudesta
Tästä Ihan Vierestä.


Kilometrien päästä

Etsin kaukaa ystävää
rakasta
Kilometrien takaa häntä hain
Kunnes tajusin
että Oikean Ystävän luo
Ei ole kun joitakin metrejä

sillon tiesin, mitä onni on.

Halusitko tietää miltä yksinäisyys tuntuu?

Tyhjää.
askeleeni kaikuvat
Liian
Kovaan
Ääneen

Absoluuttinen hiljaisuus . . .

Pimeää
Kylmää

Juoksen.
Aina
Vain
Kovempaa.
Enkä silti pääse pakoon
Sitä ääntä päässäni.

se sanoo:

"Olet Yksin...
...yksin...
...yksin...
...yksin..."