Elämän tie

Sydän palasina
kerään minuuttani elämän tieltä
henkien tuskani ulos huuruina
rakastaen kuolemaa
haluamatta sitä silti
Rakastaen elämää
itseltäni salaa
Hiljaisuudessa nostan lasisen kyyneleen maasta
ja
ripustan sen kaulaani
Silmät uudessa ilossa
en pääse yli
Opin vaan elämään
Taas uudestaan.
Pikku hiljaa.

Veressäsi

Vieressäsi oli niin hyvä olla
Siinä
Nauttia lämmöstäsi
Siitä hymystä
Ja kauniista sanoistasi

Mutta olen noussut polvilleni
Matkalla taivaaseen
Hymy huulillani
Kaipaus sydämessäni

Kipu estää minua toisinaan liikkumasta
Mutta ilman sitä en olisi minä
Se auttaa kestämään pahempaakin
Suru

Vaikka ikävöin vierustaasi
Kuulumistasi käsiini
Rakkauden sanoja
Olen elossa
Ja se kai on pääasia

Luulisin

Älä kuitenkaan ruoski minua
Rakastan sinua edelleen
ja olen siitä pahoillani
En voi sille mitään

Elä ja anna minunkin elää
Koska ei rakkaus katoa hetkessä
Anna minulle aikaa
Niin minä annan sinulle

Koska se on tärkeintä
että Kokoaa itsensä

pala
palalta

vähitellen

Jos elämäni olisi kukka.

Jos elämäni olisi kukka, se olisi ruusu.
Lohdullisen värinen, päältä pehmeä ja samettinen.
Alta kova ja piikkinen.
Siitä puuttuisi terälehti tai pari.
Sillä enhän minäkään ole täydellinen, ei siis elämänikään.
Ehkä se olisi vanhan rouvan rinnuksella.
Timantti korujen kehystämänä.
Kuiva kukka.
Musta ruusu.

Kaksi Elenalle.. Olet korvaamaton.

Sydämmen lämmitin

Ostin sydämmen lämmittimen
Haaveiden kaupasta
Unelmien osastolta
Se oli jo valmiikisi epäkunnossa
Eihän sellainen voi toimia,
joka toimii rakkaus energialla
Ei ollut vaihto eikä palautus oikeutta
Minulle tuli kylmä

sitten tajusin
Että oikea lämpö löytyy lähempää
Ilman keinotekoisia makuja ja hajuja
Oman enkelin luota
ihan maan päältä
todellisuudesta
Tästä Ihan Vierestä.


Kilometrien päästä

Etsin kaukaa ystävää
rakasta
Kilometrien takaa häntä hain
Kunnes tajusin
että Oikean Ystävän luo
Ei ole kun joitakin metrejä

sillon tiesin, mitä onni on.

Halusitko tietää miltä yksinäisyys tuntuu?

Tyhjää.
askeleeni kaikuvat
Liian
Kovaan
Ääneen

Absoluuttinen hiljaisuus . . .

Pimeää
Kylmää

Juoksen.
Aina
Vain
Kovempaa.
Enkä silti pääse pakoon
Sitä ääntä päässäni.

se sanoo:

"Olet Yksin...
...yksin...
...yksin...
...yksin..."

Ovessani lukee:

Tuo tänne vaikka KAIKKI tunteet

Sitten*************
*****Voit**********
********* rauhoittua

ja

HEITTÄÄ HUOLET IKKUNASTA!

Sillä tÄsSä huoneessa..

SAAT olla TÄYSIN omaitsesi.

Sillä täällä sinut hyväksytään.

JUURI TUOLLAISENA!

♥:llä Ella

ps. Tuo tänne siis vain itsesi

Tyttöjen välisestä ystävyydestä.

Meitä oli kaksi. Minä ja sinä.
Ja me oltiin ihan parhaita.
Ainakin ystäviä.
Me tehtiin niinkun meitä huvitti.
Kiivettiin sivan katolle ja huudeltiin kukkahattullisille mummoille että "haista Vi**u!"
Eroiteltiin meidän luokka meihin ja niihin.
Naurettiin liian kovaan ääneen joulu kirkossa.
Ja itkettiin yhdessä kun sun kynsi katkes.
Hypättiin käsi kädessä vaatteet päällä mereen ja juostiin alasti pitkin peltoa Juhannuksena.
Kerrottiin toisillemme kaikki.
Aina sä deittailit jotakin jätkää ja sitten itkit mun olkapäätä vasten ja mä olin...
Onnellinen.
Koska sä olit niin lähellä mua.
Ja sitten sen jonkun maken jälkeen suhun oikeesti sattui, kun sitä sä olit rakastanut...
Oikeasti.
Silloin mä katsoin sua silmiin ja sanoin että sulla on kuitenkin aina mut.
Ja sä hymyilit mulle ja...
olit tosi lähellä.
Mä haistoin sen vanilija hajuveden ja sun shamppoon tuoksun.
Ja mä tiesin että mä....
Rakastan sinua.
Ja mua sattui, sillä sä et ikinä olis vaan mun.
Joskus sä vielä löydät sen oikean.
Mutta mä pysyn sun rinnalla aina.
Vaikka joutuisinkin kärsimään siitä.
pysy mun lähellä.. joohan
Niin mä elän sun naurusta.

Metalliruusuja

Ei ollut jäljellä
sitä samaa ja vanhaa
Nyt on vain metalliruusuja
Teräksestä taottuja
Piikkilangalla sidottuja
Nastoilla yhteen nidottuja
kalpean harmaita
kylmiä

En minä sinua pahuudesta nostanut!

Epäilen
että sekin oli valetta...