Aivo aalloissa häiriötekijöitä

Miksi se aina lopulta potkaisee täysillä päähän se elämä?!
Vähän aikaa voi tuntua hyvältä ja onnelliselta, mutta sitten se tunkee taas korvat täyteen ininää tai sydänkohtauksia. Aivo aalloissa vikaa.. Enkä mä Vittu ole masentunut. En suostu olemaan en halua olla. Mutta siellä se lymyilee puskan takana se potku iskeäkseen kun sen osaa huonoiten ottaa vastaan. Tähdäten pääkoppaan. Täydellä voimalla. Eihän se aina osu suoraan nuppiin mutta satuttaa silti. Ja lääkäri sanoo vaan että aivo aalloissa vikaa, hetkellistä alakuloa. Ja vitut sanon minä. Se on vain sitä helvetillistä päänsärkyä minkä elämä minulle säästtää. Eikä se ole edes puolet siitä mitä se voisi olla. Ei ole ei.

Arkipäivän enkeli

Ei enkeleillä aina ole sädekehää.
Ei enkelitkään aina ole pelkästään hyviä.
Enkeleitäkin suututtaa välillä.
Enkeleitäkin johdattaa joskus suru.
Ei enkeleillä aina ole edes siipiä.
Sinäkin saatat olla sellainen,
arkipäivän enkeli.
Sellainen, joka voi parantaa päivää muutamalla sanalla.
Sellainen tunteellinen ihminen.
Enkeli.

Mitä tämä on?

Katsot minua lempeästi

sanoistani katkeavat terät

Katsot suoraan sydämeen

en muista miksi suutuin

Pudistat päätäsi hieman

haistan tuoksusi vivahteet

Hymyilet hämmästykselleni

mietin, otatko kiinni jos pyörryn

Muistoja ♥

Repullinen muistoja, jonkun mielestä turhia.

Viime syksyltä keltainen lehti.
Karkki papereita ja katkennut kynä.
Palanen ruutupaperia siinä lukeekin jotain.

Kai...

Peilin sirpale ja musta sulka.
Merkiksi kyynelistä.
Masennuksesta, säälistä.
Kellastunut kuva.

Menneiden aikojen ihmisiä...

Kaikissa tuhansia muistoja.
Pieniä ja suuria.
Tärkeitä ja turhia.

Elämästä...

Siksi kiitän teitä kaikkia.
Ystäviä ja tuttuja.
Uusia ja vanhoja.
Kyynelistä ja nauruista

tasapuolisesti..

Sillä ilman niitä en olisi minä, vaan joku hän.