Meri, Pursi, Tuuli ja Minä

Edessäni taivas yhtyy mereen.
Horisontti jatkuu silmän kantamattomiin.
Se kertoo mahdollisuuksista, vapaudesta...
Tuuli pullistaa purjeet.
Käännän kokan luoteesta koiliseen,
Purjehdin,
käännän takaisin.
Sanoin kuvaamaton onni täyttää sydämmeni.
Hyvä olo
Vapaus
Mahdollisuus matkata vaikka maailman ääriin.
Aurinko paistaa, etelään kerääntyy pilviä.
On tulossa myrsky.
En välitä
On vain minä, pursi, meri ja tuuli

Minä olen runoilija.

Haluatko kuulla runon?
Runon rakkaudesta,
Runon ikävästä,
Runon surusta,
Runon ilosta,
Runon joka on tehty vain sinulle?
Sekin onnistuu...
Et saa minulta proosaa,
Et romaaneja
Et elämääsi takaisin
Vain runoja,
Vain lyriikoita.
Runoja..
Et saa minulta kattoa hajonneen tilalle.
Et uutta pyörää...
Et materiaa.
Saat tunteita, kysymyksiä, vastauksia.
Saat mielikuvia ja satuja..
Minä olen runoilija...

Sanat

Itken sanojen haudalla
Seison saamattomuuden suossa
Sanat ovet sairastuneet
Ne tekevät kuolemaa
Ryömien kieleni päälle vain kuollakseen siihen.

Ensi suudelmani

Kun saavuit ovelleni
ilmeesi oli hämmästynyt.
Halasin sinua lujasti,
tein aloitteen.
Hajuvetesi huumasi minut.
Olimme hetken yksi ihminen.
Tärisin, halasit minua lujempaa.
Kuiskailit korvaani pehmeitä sanoja.
Sanoit että olen suloinen.
Kietouduimme yhteen.
Loit minuun kysyvän katseen.
Nyökkäsin.
Suutelimme.
Se oli ensi suudelmani

Mä tulin neljännelle sijalle!!

Tulin siellä runoraadissa jaetulle neljännelle sijalle pistein 8+8+9=25^-^.. Hävisin voittajasta vain 1 ja puolella pisteellä.. Näin kirjoitin päiväkirjaani...
"Se esitys meni tosi hyvin...=D Tulin jaetulle neljännelle sijalle pistein 8+8+9=25... Hävisin ensimmäisistä vaan 1 ja puolella pisteellä...!!! (kahdella ihmisellä oli jaettu ensimmäinen sija). Ne kaikki oli aikuisia ja osa oli sellaisia olen-runoillut-koko-pitkän-ikäni- tyyppejä, jotka oli runoillu jotaan 20, 30, 40 vuotta... Et sillä ihan tosi hyvä sijoitus.. Luin siellä sen "Kun jätit minut", ne tuomarit ihan liikuttu... Mua muuten BTW jännitti ihan Helvetisti kun pääsin sinne lavalle... Katselin sen yhden eturivissä istuvan naisen ilmeitä ja huomasin että ne muuttui sitä mukaan kun runon sävy muuttui.. Ekat kaksi säkeistöähän ovat sen runon surullisimmat. Sen naisen naama oli ennen kun aloitin väliinpitämättömän neutraali. Sitten kun luin niitä kahta ekaa säkeistöä sen naisen kasvot muuttuivat surullisiksi ja kun viimeinen säkeistö alkoi 'Sitten tuli valo, Majakka tyhjyyteeni...' Tuon naisen kasvoille levisi hymy :))... Kai minä siis herätin jotain tunteite kuulijoissa ^-^..."

so-soittaisitko...?

Jos va-vaikka so-soittaisit taas?
Puhuttais! ihan vähän aikaa vaan.
Ei ka-kauaa sen lupaan!!
Mulla on niin ikävä...
Mä tiiän et saldo rajat paukkuu
Ja menee liikaa rahaa
Muttakun on niin ikävä!
Anteeksi että vaivasin taas
Ja Kiitos!
Mulla on niin ikävä!

Minulla on kylmä.

Minulla on kylmä.
Päälläni on tuskaisen kuuma peitto.
Kylmä sisältä, koska en tunne ihoasi ihoani vasten.
En lempeää kosketustasi kun herätät minut aamulla.
En suudelmiasi ihollani.. Olet liian kaukana...

Tiedote nro. 2

Mä ilmoittauduin Kotkan meripäivien Runoraatiin sillä mielellä että ehkä ne jopa pistää jotain positiivista palautetta ja Hupsista! Mä pääsin sinne esiintymään ^-^.. Nyt pitäis sitten lukea "Kun jätit minut" tai "Koska sinä" Kotkan kauppatorilla meripäivien aikaan pe 29. 7. 2011 klo 13.00. Oli kyllä aika ihmetys.. Toivottakaa mulle onnea <._.>...

Rakkaani nukkuu.
Minun sängyssäni
Minusta tuntuu hyvältä,
Että hänestä minun sänkyni on hyvä paikka nukkua
Olen hyvillä mielin.
Hymyilen itsekseni.
Hän on niin kaunis kun hän nukkuu, suloinen.
Katselen hänen kasvojaan
Niillä on levollinen hymy.

Yksikin päivä on liikaa
Olla erossa sinusta
Tahdon luoksesi taas
uudestaan..
Yksi yö on liikaa
Yksi päivä ylittämätön
Ei auta kuin odottaa
Kiviä vatsanpojassa..
Liikaa
Liikaa
Liikaa
Liikaa..
Haluan sut vaan
En mitään muuta

oikeassa porukassa

Koko kesän olin sluibaillut
Ollut vaan, oli huimaillut.
Päätin lähteä kotoa pois
Jos jossain hyvä olla ois.
Vähän aikaa erossa normeista.
Typerysten tarpeista.
Pois esittäjien keskeltä.
Lähdin roolopelaamaan.
Ihan normi porukalla vaan.
Tunsin olevani elossa
Maalla elelin pellossa.
Kun jouduin takaisin kaupunkiin.
oli kahlitseva olo.. Niin...
Kun on oikeassa porukassa.
Voi taas olla.. Olemassa

Nuoruus

Nuoruus on tunne,
että voisi hypätä mustaan mereen
ja uida rantaan jota ei näy
Sekä selvitä siitä hengissä
Onneksi se on ohi menevää.
Muuten maailma olisi aika tyhjä paikka

Kipu

Kipu, sattuu
Henki ei kulje
Onneksi se on ohi hetkessä
Toisilla se ei lopu koskaan

Ihmiskunta

Autiota maailmaa
ken nyt tahtois asuttaa
Ja ken pystyis sulattaa
jäisen sydämmein

Kenen huulet koskettaa
vois mun jäistä maailmaa
joka täällä kohoaa
kesken mielen vankilaa

Japani me tuhotaan
ydin haavat ammutaan
tänne kylmään maailmaan
en kuulu ollenkaan

Musta taivas
Musta kuu
Musta maa ja
Musta puu
Mielen vankilain
Mustaa kaiken kauniin ain

Eikä kestä hetkeekään
kun ei enää yksikään
Jaksa lainkaan välittää
Kun on niin pimeää

Kun jätit minut.

I

Jätit minut, kun maa oli kylmä.
Jätit minut.. Veit viimeisen kynttilän.
Maa oli pimeä ja kylmä, mutta vielä sinä potkit.
Potkit vaikkei minussa enää eloa ollutkaan.
Potkit aina vain lujempaa.
Jätit minut, yksin tyhjyyteen.
Tyhjyyteen johon vajosin päivä päivältä enemmän.

Suljin sinut pois.
Kielsin koskaan sinua tarvinneeni.
Säilytin varjoa sydämmessäni.
Uskottelin ettei se ollut siellä.
Ruokin sitä jotta se ei katoaisi.

Sitten tuli valo.
Majakka tyhjyyteeni.
Joku jolle en enää esittänyt.
Ei ollut tarvetta.
Vuodin, vuodin tyhjyyden pois.
itkin, itkin hänen sylissään,
tietäen ettei enää ollut tyhjyyttä.
Hän täytti tyhjyyden.
Tyhjyyden jonka jätit sydämmeeni.
Täytti kolean tyhjyyden, lämmöllä.
Lämmöllä joka kasvaa aina kun hän on lähellä.
Kun eroamme hän jättää liekin palamaan.
ei puhalla sammuksiin.

II

Sinä olit kuin huumetta minulle.
Aine joka ei tehnyt mitään hyvää,
mutta josta en päässyt irti.
Olit kuin suolaa haavoihin,
itsesäälini ruoka.
Piileskelin helmoissasi.
Piilouduin pahalta pahuuteen.
Ilkeyttä julmuuteen.
Kidutit sydämmeeni haavat
vähitellen
huomaamatta.
Antaen hyvän olon puuskia
vain satuttaaksesi kovempaa.
Kun jätit minut olin maassa
liian syvällä noustakseni ylös.
Liian ylhäällä kuollakseni.
Olisin voinut syntyä uudelleen tuhkasta,
mutta lisäsit puita pesään.
Jäin kitumaan.. Onneksi minut pelastettiin.

Onni

Hyvä olo.
Uin siinä,
kylven sen lämmössä.
Kuinka hyvältä minusta tuntuukaan,
kun olet siinä... lähellä

Joskus vaan..

Mä taas istun ja käkätän:DD
Ei iloani saa loppumaan.
Sata ilkeää sanaakaan.
Sä teet mulle niin hyvän olon.
Hauskan etkä ollenkaan nolon.
Sitä varten ystävät on.
Ja rakkaat tietenkin.
Joskus vaan mua naurattaa,
joskus vaan ei kiinni saa,
ees käkätyksen mestari.
Oonko Outo?