Koska sinä...

I.

Sä oot ilma jota hengitän, vesi jota juon
Jumala jota palvon suhun toiveeni mä luon.
Sä iloni tuot esille, mut rakas arvaatko?
Mua eniten voit satuttaa, se totta oisiko?
Sun viereesi mä tahdon vaan ja olla luonas ainiaan,
Ei mikään meitä eroittaa, jos voisi milloinkaan..


II.

Ikäväni suli runoon, kirjoitan sen virtaan puroon:

Toivon että palaat takas, ainoain ja oikein rakas.
Sun vieressäs on hyvä olla, nyt tuntuu kun ois roviolla.
Vaikka tiedän palaat vielä ja ikävä on nyt vain tiellä.
Niin ajatuksein palaa sinuun, Meihin, ikävään ja minuun.♥


III.

Sinä, minä, me. Sen kai te tiedätte.
On elämäni suola nyt, tän rakkauden jos hyväksyt.
Niin sinua voin rakastaa kaverina ainiaan.
Mut vihan tien jos valitset. Sä ystäväni ole et.
Se muista vielä sittenkin, kun kerron heilan nimenkin.
Ei tavallinen rakkaus oo elämäni tarkoitus.
Vaikka ystäväni oot sen todistaa saat taasen, joo.


IV.

Koska sinä, hän kuiskaa ja istuu viereeni.
Koska sinä, toistan, en lähde karkuun.
Hän kertoo, rakastan, rakastan sinua.
Koska sinä, kaikuu yössä.
Istumme hiljaa, se ei haittaa.
Koska sinä, kaiku vastaa kun huudan,
otan häntä kädestä, me kävelemme pois jyrkänteen reunalta.
Hän olisi hypännyt...
Koska sinä, hän vastaa kun kysyn elämän tarkoitusta.
Kysyn uudestaan, hän elää muiden tähden ei itsensä, minun, sinun, meidän.
Koska sinä, huudan kuulle kun hän on poissa, pelkään että hän hyppää.
koska sinä, hän sanoo, koska olet olemassa minä elän.
Koska sinä. siinä on rakkaus kahdessa sanassa...