Kun jätit minut.

I

Jätit minut, kun maa oli kylmä.
Jätit minut.. Veit viimeisen kynttilän.
Maa oli pimeä ja kylmä, mutta vielä sinä potkit.
Potkit vaikkei minussa enää eloa ollutkaan.
Potkit aina vain lujempaa.
Jätit minut, yksin tyhjyyteen.
Tyhjyyteen johon vajosin päivä päivältä enemmän.

Suljin sinut pois.
Kielsin koskaan sinua tarvinneeni.
Säilytin varjoa sydämmessäni.
Uskottelin ettei se ollut siellä.
Ruokin sitä jotta se ei katoaisi.

Sitten tuli valo.
Majakka tyhjyyteeni.
Joku jolle en enää esittänyt.
Ei ollut tarvetta.
Vuodin, vuodin tyhjyyden pois.
itkin, itkin hänen sylissään,
tietäen ettei enää ollut tyhjyyttä.
Hän täytti tyhjyyden.
Tyhjyyden jonka jätit sydämmeeni.
Täytti kolean tyhjyyden, lämmöllä.
Lämmöllä joka kasvaa aina kun hän on lähellä.
Kun eroamme hän jättää liekin palamaan.
ei puhalla sammuksiin.

II

Sinä olit kuin huumetta minulle.
Aine joka ei tehnyt mitään hyvää,
mutta josta en päässyt irti.
Olit kuin suolaa haavoihin,
itsesäälini ruoka.
Piileskelin helmoissasi.
Piilouduin pahalta pahuuteen.
Ilkeyttä julmuuteen.
Kidutit sydämmeeni haavat
vähitellen
huomaamatta.
Antaen hyvän olon puuskia
vain satuttaaksesi kovempaa.
Kun jätit minut olin maassa
liian syvällä noustakseni ylös.
Liian ylhäällä kuollakseni.
Olisin voinut syntyä uudelleen tuhkasta,
mutta lisäsit puita pesään.
Jäin kitumaan.. Onneksi minut pelastettiin.