torstai 11. elokuuta 2011


Vajoan maan ytimeen
Musta enkeli tulee ja kiroamalla siunaa sieluni
Se itkee verisiä kyyneliä mustassa puutarhassa hulluuden partaalla,
mutta silti se yrittää nousta seisomaan..
Uiskentelen surujen järvessä ilon haudalla.
Voikunpa joskus tuntisin taas hyvän olon..
Mutta sisälläni on vain ainainen kylmyys.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti