Vankilani on luokkahuone ja vangin vartijanani sijainen.
Kahleinani hyvät tavat ja joku jota kutsutaan sivistykseksi.
Jos voisin juosta, juoksisin kauemmaksi, kuin ne näkevät.
Kauemmaksi kuin ne kykenevät huutamaan
Käytöksen Kultaisia Kirjaimia.
Juoksisin ikuisesti kunnes löytäisin sinut.
Silloin itkisin sylissäsi vapautuneena...
Meitä ei enää vainota.
Yhdessä me heittäisimme sivistyksen kankkulankaivoon,
unohtaisimme kertomataulut
ja historian...
Omammekin
Huutaisimme tuuleen ja matkustaisimme maailman ääriin.
Vailla "Tiedon kultaista arkkua" ja "sivistyksen oppeja".
Eläisimme oikeasti.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti