Tyttöjen välisestä ystävyydestä.

Meitä oli kaksi. Minä ja sinä.
Ja me oltiin ihan parhaita.
Ainakin ystäviä.
Me tehtiin niinkun meitä huvitti.
Kiivettiin sivan katolle ja huudeltiin kukkahattullisille mummoille että "haista Vi**u!"
Eroiteltiin meidän luokka meihin ja niihin.
Naurettiin liian kovaan ääneen joulu kirkossa.
Ja itkettiin yhdessä kun sun kynsi katkes.
Hypättiin käsi kädessä vaatteet päällä mereen ja juostiin alasti pitkin peltoa Juhannuksena.
Kerrottiin toisillemme kaikki.
Aina sä deittailit jotakin jätkää ja sitten itkit mun olkapäätä vasten ja mä olin...
Onnellinen.
Koska sä olit niin lähellä mua.
Ja sitten sen jonkun maken jälkeen suhun oikeesti sattui, kun sitä sä olit rakastanut...
Oikeasti.
Silloin mä katsoin sua silmiin ja sanoin että sulla on kuitenkin aina mut.
Ja sä hymyilit mulle ja...
olit tosi lähellä.
Mä haistoin sen vanilija hajuveden ja sun shamppoon tuoksun.
Ja mä tiesin että mä....
Rakastan sinua.
Ja mua sattui, sillä sä et ikinä olis vaan mun.
Joskus sä vielä löydät sen oikean.
Mutta mä pysyn sun rinnalla aina.
Vaikka joutuisinkin kärsimään siitä.
pysy mun lähellä.. joohan
Niin mä elän sun naurusta.