Me olemme, vai olemmeko?
Onko vain minä?
Minä olen, vai olenko?
jos EI ole kuin yksilö
Miksi kävelemme yhdessä?
Miksi rakastumme?
Miksi teemme tyhmyyksiä jotta
"ne muut" hyväksyisivät meidät?
EI emme ole minä olemme me
olisiko parempi jos olisi vain minä eikä meitä...?
Mutta olisiko silloin rakkautta, yhteishenkeä,
toivoa, uskoa onnistumiseen?
Eikö olisi niin jos ei olisi meitää ei olisi ketään kuka auttaisi jaksamaan?
Vai olisiko?
Onko juuri meissä ihmisen ainutlaatuisuus,
siinä ettei tarvitsse olla yksin minä?
jotkut ovat varmasti yrittäneet olla vain se minä.
Kysyn nyt heiltä,
onnistuiko se voiko ihminen olla surutta vain minä, ajattelematta mitä
"ne muut" ajattelee ilman että saa purkaa vihojaan kenellekkään.
Onnistuuko se?
