perjantai 4. marraskuuta 2011

En jaksa

Minä en jaksa
En jaksa tehdä niinkuin haluat
En jaksa välittää
Yritän olla itseni, mutten enää osaa
En osaa olla

Yksi lyhyt runo kyynelistä.

Kun se viimeinenkin kyynel
on vierinyt silmä kulmasta.
Kun pimeys pitäisi karistaa pois,
jotta voisis taas
Elää.

Surely it's not me.

Who are you thinking of when you smile like that?
What are you thinking of when you take my hand?

Chorus:
Surely it's not me we were never meant to be.
Surely it's not me we were never meant to be.

Again you're crying because of that man
Again you're telling you divorce at last

Chorus

Bridge:
I love her, I love her,
I love her, Oh, I love her.
She has my heart already
Her heart's not mine but I am ready.

Some day I'm gonna tell you
that I love you I'm sure.
Someday I'm gonna hope
that you won't
run away and hurt

Chorus x2

(Tähän odotettavissa luultavasti vielä muutoksia, sillä tyttöystäväni aikoo säveltää tämän. Tai siis sävelsi tämän tai monta versiota tästä päähän pistosta luettuaan sen.. xD)

Sivistyksen kahleet.

Vankilani on luokkahuone ja vangin vartijanani sijainen.
Kahleinani hyvät tavat ja joku jota kutsutaan sivistykseksi.

Jos voisin juosta, juoksisin kauemmaksi, kuin ne näkevät.
Kauemmaksi kuin ne kykenevät huutamaan
Käytöksen Kultaisia Kirjaimia.

Juoksisin ikuisesti kunnes löytäisin sinut.
Silloin itkisin sylissäsi vapautuneena...
Meitä ei enää vainota.

Yhdessä me heittäisimme sivistyksen kankkulankaivoon,
unohtaisimme kertomataulut
ja historian...
Omammekin

Huutaisimme tuuleen ja matkustaisimme maailman ääriin.
Vailla "Tiedon kultaista arkkua" ja "sivistyksen oppeja".

Eläisimme oikeasti.

keskiviikko 26. lokakuuta 2011

Aivo aalloissa häiriötekijöitä

Miksi se aina lopulta potkaisee täysillä päähän se elämä?!
Vähän aikaa voi tuntua hyvältä ja onnelliselta, mutta sitten se tunkee taas korvat täyteen ininää tai sydänkohtauksia. Aivo aalloissa vikaa.. Enkä mä Vittu ole masentunut. En suostu olemaan en halua olla. Mutta siellä se lymyilee puskan takana se potku iskeäkseen kun sen osaa huonoiten ottaa vastaan. Tähdäten pääkoppaan. Täydellä voimalla. Eihän se aina osu suoraan nuppiin mutta satuttaa silti. Ja lääkäri sanoo vaan että aivo aalloissa vikaa, hetkellistä alakuloa. Ja vitut sanon minä. Se on vain sitä helvetillistä päänsärkyä minkä elämä minulle säästtää. Eikä se ole edes puolet siitä mitä se voisi olla. Ei ole ei.

torstai 20. lokakuuta 2011

Arkipäivän enkeli

Ei enkeleillä aina ole sädekehää.
Ei enkelitkään aina ole pelkästään hyviä.
Enkeleitäkin suututtaa välillä.
Enkeleitäkin johdattaa joskus suru.
Ei enkeleillä aina ole edes siipiä.
Sinäkin saatat olla sellainen,
arkipäivän enkeli.
Sellainen, joka voi parantaa päivää muutamalla sanalla.
Sellainen tunteellinen ihminen.
Enkeli.

Mitä tämä on?

Katsot minua lempeästi

sanoistani katkeavat terät

Katsot suoraan sydämeen

en muista miksi suutuin

Pudistat päätäsi hieman

haistan tuoksusi vivahteet

Hymyilet hämmästykselleni

mietin, otatko kiinni jos pyörryn